Nykyään tunnistusseminaarin kuvat jaetaan ja vastaukset kerätään tietysti digitaalisesti, mutta analogisena aikana seminaarin onnistuminen on vaatinut hieman enemmän töitä.
Moodin numerossa 2/1996 dos., osaston ylilääkäri Allan Rajamäki kuvailee tunnistusseminaarin järjestelyjä näin:
”Perinteinen Laaduntarkkailupäivien lauantainaamun verisolujen tunnistusseminaari keräsi arviolta 450 aamuvirkkua, joista 310 jätti oman vastauksensa yhteisarviointia varten. Totuttuun tapaan diakuvat projisoitiin kahdelle kankaalle. Kunkin nuolella osoitetun solun tunnistamiseen oli varattu aikaa yksi minuutti. Pitkänmuotoinen luentosali ja helmiäiskankaiden suuri etäisyys katsojista hankaloittivat ainakin pienimpien yksityiskohtien erottumista, erityisesti luentosalin takimmaisista riveistä.
Seminaarin 20 diakuvaa oli valittu siten, että niistä 9 edusti punasolumorfologiaa, 9 valkosolumorfologiaa ja yksi trombosyyttimorfologiaa. Yksi kuva oli malariaparasiitista. Kaikki kuvat edustivat samaa kuvasuurennosta (1000 x).”
Lue alta Rajamäen analyysi tunnistusseminaarin tuloksista.
