Satu Remes

Immunohistokemian kierrokset - Mikä meni pieleen?

Ulkoisten laadunarviointikierrosten avulla laboratorio voi seurata immunohistokemiallisten värjäysten laatua ja tasoa sekä parantaa suosituskykyään. Immunohistokemiallinen värjäys on monimutkainen laboratoriomenetelmä, jossa primaarivasta-aineiden avulla tunnistetaan solun tiettyjä rakenneosia. Nämä tarkkaan rajatut rakennemolekyylit voivat sijaita solukalvolla, solulimassa tai tumassa. Immunohistokemiallisia värjäyksiä käytetään yleensä diagnostiikan tukena, joten värjäysmenetelmän toimivuus voi vaikuttaa merkittävästi diagnostiikan laatuun. Laatukierrosten yleisin havainto on, että värjäys jää liian heikoksi spesifisen positiivisuuden suhteen, jolloin diagnostinen tarkkuus heikkenee. Värjäyksen laatuun vaikuttavat erilaiset tekniset ongelmat, joita ovat esimerkiksi reagenssien epätasainen levittäytyminen ja puutteet reagenssien annostelussa. Osa ongelmista voi liittyä myös värjäysautomaattien toimintahäiriöön. Laatukierrosten tavoitteena on tarjota laboratorioille työkaluja ja vertailukelpoista tietoa värjäysten teknisestä laadusta. Vertailumateriaalin ja kierrosten tulosten avulla laboratoriot voivat tarkastella ja seurata omia värjäyksiään kriittisesti ja tehdä suorituskykyä parantavia toimenpiteitä.